En osaa vielä ajatella, miltä tuntuu. Väsyttää. Kävin uimahallissa. Keskityin vain uimiseen. Ilman laseja olen puolisokea. Uimahallin kattoikkunasta tuleva valo heijastuu veden kautta. Vesi loiskuu ja kaikuu. Asun vanhemmillani ja kaikki kamat on laatikoissa ja kasseissa, sillä muutto takaisin omaan kotiin on edessä päin. Tuntuu ihan hyvältä tietää pääsevänsä takaisin kotiin. Kuuntelen Markus Krunegårdia. Se on Ruotsi.

Töissä viimeisenä päivän sain työtovereilta lahjan ja B sanoi minun tyhjentäessäni huonettani: Tänne tulee niin tyhjää. Tulethan käymään. Kaikki olivat niin ihania. Olin liikuttunut.

Nyt vaan väsyttää ja on jotenkin outoa. Voi kun mulla olisi Tukholmassa joku. Ettei mun vaan tarvitsis kaivata sinne. Vaan että olisi joku jota kaivata ja joku joka kaipaisi mua. Se olisi jotenkin konkreettisempaa.

Sain yhden tenttikirjan lainattua. Luin shköpostin. Ilmoituksia miljoonista kokouksista ja tehtävistä asioista. Paluu arkeen. Todella.

Olin taas kovin suomalainen. Kyllä jo kovasti toivotan trevlig helg, mutta kun pitää puhua viikonlopusta niin käytössä on veckoslutet. Töykaveri kysyi, että lähdenkö nyt sitten takaisin Suomeen. Vastin: "Ja, på veckoslutet." Hetken hiljaisuus. "Aah, du menar på helgen, eller?"

Sommarbiossa eilen näytettiin Maria Antoinette. Eräässä kohtauksessa Antoinette tapaa komean upseerin tai minkä lie, jonka kanssa myöhemmin elokuvassa tunteet kuumenevat hieman enemmänkin. Komea muukalainen esittelee itsensä. "Von Fresen, from the Swedish army." Yleisö puhkeaa hurraihin. Tarinan salskein mies on tietysti ruotsalainen. Yleisö hurrasi myös Antoineten ja tämän puolison vihdoin täyttäessä aviolliset velvollisuutensa ensimmäistä kertaa.

Tuollainen yleisön osallistuminen on ulkoilmaleffasa hauskaa. Olen kuitenkin ehkä vähän nipo, sillä minua häiritsi, kun ihmiset rupattelivat normaaliin ääneen tai kailottivat puhelimeen. Olen ollut myös suomalaisilla filmifestareilla ulkoilmaleffassa ja siellä on mielestäni ollut hartaampi tunnelma. Leffaan on saanut rauhassa keskittyä. Asiaan on tietenkin voinut vaikuttaa myös elokuva. Vähän taiteellisemmat leffat ei ehkä samalla tavalla vedä esimerkiksi teinejä katsomoon. Mutta se on kyllä hienoa, että Tukholman kesässä on paljon ilmaista kulttuuritarjontaa ja väkeä riittää kaikkeen.

Tapahtuma oli siis kiva, mutta itse elokuvaan olin ehkä hieman pettynyt tai en tiedä odotinko sen edes olevan kovin hyvä. Se oli visuaalisesti hieno. Kuvaus ja leikkaus olivat jänniä ja puvustus, lavastus ja muu sellainen toimi. Kerstin Dunst sopi rooliin oivallisesti, samoin ludwig XVI:tä esittänyt Jason Schwartzman. Mutta siinä se sitten olikin. Leffa oli kaunis katsella, mutta sisältö vain puuttui, vaikka eiköhän Maria Antoinetten elämässä olisi ainesta vaikka minkälaiseen stooriin.

Alan päästä irti siitä viime viikkoa häirinneestä karmaisevasta sisuksissa lymynneestä tunteesta, etten ole ottanut tarpeeksi irti tästä kesästä. Ei niin saa ajatella. Se on tyhmää. Minähän olen saanut tästä kesästä kamalasti ja jo tänne lähteminen oli hieno saavutus. Ei saa pilata kesän muistoja miettimällä, että olisi pitänyt tehdä jotain enemmän. Elämä kun on aina elämää ja työnteko vie jo voimia aika paljon.

Olen tyytyväinen tähän kesään, mutta kotiinkin on ihana päästä. Vaikka voisinkin vaikka muuttaa Tukholmaan. Nyt juuri nyt juuri minulla on kuitenkin sellainen hyvä mieli ja odottelen kotiinpääsyä. Ei mitään outoja loppuspurtteja. Huomenna ja perjantaina pitäisi jaksaa pakkailla ja siivota. Tänään illalla sommarbioon katsomaan Maria Antoinettea. Huomenna viimeinen työpäivä.

Väsyttää kamalasti, vaikka nukuin hyvin ja pitkään. Ehkä tämä onnellisuus johtuu siitä tai toisin päin. Olen huomannut, että useinkin onnellinen olo ja väsymys kulkevat samaan tahtiin. Ehken vaan jaksa inistä ja haluta enemmän kun väsyttää.

Muuta: Päätin alkaa kuntoilla (lue: laihduttaa) (tai en ole ihan varma pitäisikö kirjoittaa laihduttaa (lue: kuntoilla)) kun pääsen Suomeen. (Sanon tämän vaikka olenkin päättänyt, että en puhu blogissani painosta enkä kuukautisista, mutta ajattelin, että päätöksestä tulee jotenkin todellisempi)

Syksy on siis silläkin taholla minullekin uusi alku.

Rakastan syksyä. Se on aina kaikkea uutta, vaikka nyt uusi onkin paluuta vanhaa. Siinä kaikessa on jotakin kihelmöivää ja raikasta kuin pakkasaamun kirpeys. Ja kuten jokin tukholmalainen teinityttö hömpässä&moukassa sanoi: Syksy on paras muotiseason. Minulle ei ehkä niinkään mutoi- mutta vaateseason kuitenkin. Mutta taidan jättää toistaiseksi tämän joka vuotisen syksyn ylistyksen tähän.

Joku on joskus sanonut, että mulla on vehnän väriset hiukset. Ei siis minkään vehnäpullan (korkeintaan jonkin täysjyväsämpylän) vaan vehnäpellon. Nyt kun hiukset ovat taas kesän aikana saaneet aurinkoa ne alkavat todellakin muistuttaa vehnäpeltoa. Ai että on mukavaa, kun kesä vie mennessään kaiken maantienharmauden. Eilen ajattelin myös vehnäpullan väriä. Ruotsalaisille kesä tuo nimittäin tajuttoman kauniin rusketuksen. Mietin mikä olisi hyvä sana kuvaamaan tuota väriä ja ajattelin kananmunavoitelun kaunistamaa pullaa. Eräs kaverini sanoi että se on sexig, gyllene färg. Musta se on kullankeltaisen pullan väri.

Mä käytän muutenkin sangen noloja väri-ilmaisuja, jotka todella usein liittyvät ruokaan. Joskus jotain hölmöä lausuttuani toivon, että jokin joskus voisi olla vain sinistä, punaista tai keltaista. Ahkerassa käytössä ovat ainakin luumu, kirsikka, munakoiso, lime, persikka, lohi, mustikka, kerma ja samppanja. Satunnaisessa käytössä ihan mitä vaan. Koskakohan tiilenpunainen muuttuu kidneypavunväriseksi ja milloin kielenkäyttööni ilmestyy inkivääri ja linssit, joita paljon keittiössäni näen? Vai pitäisiköhän alkaa käyttää väreistä huulipuna-nimiä?

Otsikon kielikuvaa korjatakseni: Ostin marjapuuronvärisen villapaidan. Se on läckert ja ihana.

Eilen kahvilla käydessäni katselin ikkunasta kahta "tappelevaa" sisarusta: isoveljeä ja pikkusiskoa. Pikkusiskossa oli todellista pikkusisko-asennetta. Sitä mitä itsessäänkin oli. Ärsyttää veljeä niin, että siitä syntyy kahakkaa ja tappelee hampaat irvessä. Ja vaikka tietää olevansa se heikompi puoli, uskoo joka kerta pärjäävänsä. Tulta päin. Kai se veljen kanssa nujakointi auttoi pärjäämään tässä maailmassa. Pikkusiskoja ei niin vaan nujerreta. Pikkusiskot on tottuneet kuuntelemaan rauhassa kaunosieluisempaa loukkaavia heittoja ja tarpeen tullen puolustamaan itseään loppuun saakka. Isoveljen kanssa oli kuitenkin turvallista tapella. Ainakin oma veljeni sanoi aina ennen kuin alkoi oikeasti hermostumaan minuun: Nyt kyllä lopetat ennen kuin suhun sattuu oikeesti. Eihän se nyt täysillä pikkusiskoaan vastaan tappelisi.Voittihan tämän vaikka vasemman käden pikkusormella.

Voi kun olisi olemassa joku samanlainen valmentaja ihmissuhteissa, kuin veli oli painimisessa ja nyrkkeilyssä, joku jonka kanssa voisi olla ihan täysillä, mutta joka tietäisi, milloin on aika sanoa: Lopeta nyt ennen kuin suhun sattuu oikeesti. Silloin ei tarvitsisi ajatella, että jos mä nyt teen näin tai ajattelen näin niin muhun ehkä sattuu ja pahasti. Silloin voisi mennä tulta päin. Joku tietty sanoisi, ettei vanhana kadu sitä, mitä on elämässään tehnyt vaan sitä mitä on jättänyt tekemättä. Helppohan se on sanoa.

Piti vaan käydä kirjastossa, mutta kävelin sitten vähän ympäriinsä. Kamerakin oli kerrankin mukana ja räpsin sitten vähän kuvia Observatoriumlundenilta, kun siellä kerta niin usein hengailin. Nyt kaikki on jopa ihanan vihreää taas, kun hellejakson jälkeen alkoi sadekausi.

Kävelin myös Vanadislundenilla. Se voisi olla vielä ihanampi paikka kuin Observatoriumlunden, mutta se on kovin hoitamaton. Sellainen ränsistynyt ja likainen puisto, mutta on siinäkin omaa tunnelmaansa. Tulee hauskoja kontrasteja. En tarkoita, että kaiken kaupungissa täytyisi olla hoidettua aluetta,  mutta sellainen roskaisuus on ikävää.

Äh, lisäänkin itse kuvia myöhemmin kun tää toimii nyt niin hitaasti. Sen sijaan voitte vaikka katsoa tuubista Säkert!:in Sanningsdan, koska siinä mainitaan luokkakokous. Minulla olisi sellainen huomenna 080808 Suomessa, mutten ole menossa koska olen täällä. Eikä kyllä ihan hirveästi kiinnostaisikaan: "Jag vill inte gå på återträff och återträffa dig." Sekin on totta, että: "Åh, jag älskar, älskar denna stad!"

Vuokralaiseni soitti Suomesta. Sanoi aikovansa muuttaa pois viikkoa sovittua aiemmin. Ei voisi sattua sopivammin. Tai no tästä mahdollisuudesta oli jo alussa puhetta, että ei se niin sattumaakaan ollut. Tyyppi sanoi, että sillä olisi myös yksi toinen asia. Tyttö numero 2410 puhelimen tässä päässä ehtii huolestua. Mitään sen kummempaa ei ollut kuitenkaan sattunut kuin TV:ni simahtaminen. Telkkarini on ollut käytössäni sangen vähän aikaa, mutta todellisuudessa se on ikivanha. Kummisedältäni olen sen saanut ja sitä ennen se on muistaakseni kuulunut isovanhemmilleni. Vuokralaiseni sanoi kuitenkin, että saisi töistänsä ilmaiseksi vähän käytetyn telkkarin. Oikeastaan hän kysyi, voiko tuoda luokseni ilmaisen telkkarin: Mitähän tuollaiseen kysymykseen vastaisi? Luultavasti minua odotta siis syksyllä vuokralaiseni vanha teevee. Muukin kotini laitteisto on peräisin sieltä sun täältä:

digiboxi: siskoni anopin (tai lankoni äidin, miten nyt haluaa asian ilmaista) vanha.
pölynimuri: siskoni vanha
pesukone: setäni vuokralaisen vanha
tietokoneen kajarit: vaihdoin isäni vanhat äitini käyttämiin koska äidillä oli paremmat eikä se huomaa mitään eroa kuitenkaan (ystävällistä minulta).
vedenkeitin: mummo-vainaan
kattolamput (onko ne laitteistoa): isi osti yleisurheilun mm-kisa -huutokaupasta

ehkä jotain muutakin hauskaa, mutta nyt ei tule mieleen. sähkövatkain on upouusi (tai siis oli, kun sen hankin). muuttaessani omaan kämppään, mietin mikä laite on välttämätön: sähkövatkain, how could i live without it. sauvasekoitin on kanssa kätevä.

Niin hyvnhän pitää antaa kiertää, jota tässä vihdoin lähtee timantteja. Nämä ovat kaikki uusille tuttavuuksille. Timantteja saa:

Kolme innostavaa ruokablogia, joista en hirveästi ole ehtinyt nauttimaan, koska kesän kokkailu mahdollisuukset ovat olleet varsin puutteeliset.
Yrttipurkki maustehyllyssä: Kirjoittaja on melkein vegaani kuten itsekin ja makukin taitaa olla aika sama. Herkullisia valokuvia ja ideoita ruoanlaittoon. Innostaa myös jaksamaan muistamaan yrittämään parhaansa, että hankkisi lähiruokaa.
Maarianverijuuri: Myöskin vegaanista ruokaa. Niin uusi tuttavuus, että voit melkein yhtä hyvin tutustua itse kuin lukea jaarituksiani. Herkulliset kuvat.
Kirsin keittiössä: Hauskoja ideoita erityisesti karkkeihin, leivonnaisiin ja jälkiruokiin.

Sitten vielä yksi päivvä piristävä blogi, joka ei ole ruokablogi, mutta jonkinlainen elämäntapablogi, jota kirjoittaja itse kutsuu puuhastelublogiksi. Eli:
Tiukunen: pirteää retroilua, kirppislöytöjä,

Eli sellaisille tahoille lähtee timantteja. Vastaanotto ei pakollista.

eli pikakelaus takaisin lauantain pride-paraatiin.

Se oli hieno tapahtuma. Jossain sanottiin joskus (oonpa hyvä referoimaan), että hbt-väkeä ei ole yhteiskunnassa vielä hyväksytty muuten kuin pelleinä (ajattellaanpa vaikka homoja tv-sarjoissa), kuten ensin monet muutkin vähemmistöryhmät.Pelkäsin, että pridekin on sellainen, että on se nyt vaan niin hauskaa kun miehet ovat naisten vaatteissa tai joku kaljamahainen ukko nahkahousuissa. Mutta se oli hieno ja iloisenkoskettava tapahtuma.

Erityisesti mieleen jäi gay-poliisit, ylpeät vanhemmat ja eräs suomenlipulla varustettu suloinen nainen, jolla on kädessään kyltti: minäkin tulin kaapista tänään. Hän hymyili mulle ja mä hymyilin sille. tai sitten se meni toisin päin. Tsemppiä sinne. Ja se että kaikki oli niin onnessaan. Ja se pikkupoika mun vieressä paraatiyleisössä, joka kyseli kaikkea ja jonka äidillä oli jotenkin todella mahtavia vastauksia.

Muutettuani muutamiksi viime viikoiksi Vasastaniin olen alkanut tykästyä siihen. Söderillä on tietenkin oma sijansa sydämessäni, mutta kyllä Vasastankin on herttainen. Täällä on jotenkin letkeää. Jo alkukesästä rakastuin observatoriumbackeniin ja sitten jossain vaiheessa statsbiblioteekkiin. Nyt olen löytänyt Vasastanin pikkuliikkeet ja kahvilat. Täällä on paljon erityisesti levy-, sisustus- sekä antiikki- ja vähämmän antiikkikauppoja. Sisutus juttuja en nyt täältä hirveästi saa mukanani vietyä, eikä rahaakaan paljon ole ja muutenkin kaupat ja kahvilat ovat paljon suljettuina, mutta ovat ne suloisia silti. Paljon liikkeitä ja erityisesti khaviloita on sommarstängt. Suljettuna olemisesta tiedon saa liikkeen oveen lätkäistyistä, mitä erilaisimmista lapuista. Tänään oli ihan paras pikkulappu jonkin liikkeen ikkunassa: Siinä luki Gone fishing. Back i början av augusti (tai mikä aika ikinä olikaan). Suloista. Kun on oma liike voi lähteä kalastamaan.

Olen ollut tänään hirmuisen onnellinen, vaikka eilen oli ihme itku päivä tai ainakin ilta, olin aivan onnettomana, vaikken edes tiedä miksi. Ehkä kyse oli vain siitä, etten ole itkenyt pitkään aikaan. Kyynelkanavat ovat täyttyneet. Tai sitten lähdön läheisyys vaivaa. Sellainen sekava tunnelma siitä. Toisaalta on ikävä ystäviä ja sitä, että ei ole niin yksin. Toisaalta ei haluaisi lähteä. Onhan tämä sentään tukholma. Stockholm är lite skönt. Jag älskar denna stad. Toisaalta ehkä tuntuu, että aika loppuu kesken, ettei ole tehnyt tarpeeksi, vaikkei sellaista saisi ajatella. Toisaalta (tai mikä viides taho tämä jo on) ehkä tunnen pientä syyllisyyttä koti-ikävästäni. Ei minulle pitänyt tulla koti-ikävää.

Tänään olen kuitenkin ollut niin onnellinen, etten halua edes kauheasti ajatella mennyttä murheellisuutta. Miksi ihmiset katsovat kummeksuen, jos kävelee sateessa hymyillen. Ikään kuin ilman sateenvarjoa sateen armoille joutuessa pitäisi näyttää happamalta.

Ostin åhlensin lisäalesta kaksi ihanan pehmeää bambu-huivia hauskalla kuvioinnilla, istuin observatorionmäellä auringonpaisteisella puistonpenkillä lukemassa hyvää kirjaa., söin mezeetä kahvilassa (pakko hankkia libanonilainen keittokirja). Päässäni soi koko päivän Johny Boyn You´re the generation that bought more shoes and you get waht you deserve.

Kuvassa ostamani huvit sekä rumat kesävarpaani (huomatkaa tuo on ensimmäinen asia, mitä minusta koskaan blogissani on näkynyt.) Vasemmanpuoleisessa huivissa on hakaneuloja ja toisessa jotain käkiä.

Tässä vielä erittäin positiivinen seinämaalaus, jonka nappasin Hornstullstrandissa Street-markkinoilla viime viikonloppuna.